Alkujupinat

"Voi miten ihana poni, tahdon tuon! Se on niin pieni ja suloinenkin!" - kuuluu usein myös virtuaalimaailmassa, ja usein poni ostetaankin vain sen suloisuuden vuoksi, siitä tehdään maskotti, joka on toimettomana tallin nurkassa tai se myydään heti pois - pahimmassa tapauksessa lopetetaan, jollei hyvää uutta kotia löydy heti. Ennen kuin ostat meiltä kasvatin, tai mistään muualtakaan shetlanninponin, on sinun hyvä tietää muutamia asioita rodusta ennen hätiköintiä. Näin vältytään turhilta ostoilta, jotka eivät usein johda edes kunnollisiin sivuihin, tietoihin tai mihinkään muuhun, johon olisi panostettava. Usein ponin tie uudelle omistajalle jää hyvinkin lyhyeen - tai pieni poni unohdetaan nopeasti.

Perustieto

Shetlanninponin kotimaa on Shetlannin Saaret Iso-Britanniassa. Tyypiltään on poni ja peräisin ennen jääkautta. Säkäkorkeudeltaan alle 107 cm, eivät saa 2-3 vuotiaina ylittää 103 cm:ää. Kaikki muut värit hyväksytään, paitsi tiikerinkirjava (pilkullinen). Alkuperäinen väri oli musta. Polveutuu luultavimmin kelttiläisponista tai tundrahevosesta.

Ruotsalaisen tilaston mukaan värijakauma on seuraavanlainen: musta 51%, rautias 16%, ruunikko 13%, lehmänkirjavat 12%, kimo 6%, voikko 0,3%

Rodun Historia

Todennäköisesti ensimmäiset ponit ovat tulleet Shetlannin Saarille (Iso-Britannia) jo
10 000 vuotta sitten, jolloin jääkauden mannerjäätikkö ei ollut vielä sulanut. Toinen teoria kertoo taas Viikingeistä. Teorian mukaan muinaisen ajan Viikingit olivat tuoneet ponejaan saarille. Shetlanninponissa on mahdollisesti myös muiden brittiläisten ponirotujen verta tai ainakin niiden esi-isien. Polveutuminen ei ole varmaa, mutta shetlanninponi on joka tapauksessa ikivanha rotu.

Shetlannin saarten maasto om erittäin karua ja ilmasto ankara. Siksi ponista kehittyi pienikokoinen, mutta sitäkin kestävämpi.

Tulivatpa ensimmäiset ponit Shetlannin saarille miten tahansa, rotua on käytetty ihmisen apuna jo kauan. Pienviljelijät käyttivät poneja kuormaponeina, jotka kantoivat raskaita merilevä- ja turvekuormia. Myöhemmin, 1800-luvulla huomattiin shetlanninponin pieni koko ja vahvuus ja sitä alettiin käyttää kaivosponina. Poneja vietiin paljon Britanniaan ja kanta heikkeni kotiseuduilla. Kaivosponit tekivät töitä useimmiten epäinhimillisissä olosuhteissa ja harvoin jos koskaan näkivät päivänvaloa.

Rakennetieto

Shetlanninponi on pieni mutta vahvarakenteinen poni. Sen tulee olla olemukseltaan eloisa ja tarmokas. Kaunis ja hyvänmuotoinen, pieni pää, pienet pystyt korvat ja suuret silmät. Nenäontelot ovat suuret, jotta kylmä hengitysilma lämpiää ennen keuhkoihin pääsyä. Kaareva ja lihaksikas kaula liittyy hyvin lapaan, joka on hieman viisto. Ponilla tulee olla selkeä säkä, sekä leveä ja syvä runko. Lihaksikas ja vahva lanne, sekä pitkät ja leveät lautaset tekevät takaosasta voimakkaan, ja voimakas sen tulee ollekkin. Häntä on kiinnittynyt korkealle. Hyväasentoiset ja voimakkaat jalat, jotka ovat sopusuhtaiset muuhun runkoon nähden. Kaviot ovat kovat ja hyvinmuodostuneet ja liikkeet suorat ja irtonaiset

Käyttö

Kuten historia-osuudessa sanottiin, shetlanninponeja on käytetty raskaisiin töihin sen voimakkuuden takia. Aiemmin ponista olikin olemassa raskaampi tyyppi, joka oli varsinainen työponi. Se on nykyisin kadonnut. Ponit kelpaavat vielä toki valjakkoponeiksi ja niille järjestetään poniraveja. Shetlanninponi sopii kokonsa puolesta ratsuksi vain pikkulapsille ja ne ovatkin suosittuja lasten ratsuja ympäri maailmaa, vaikka ne osaavatkin olla hieman itsepäisiä. Myös sirkusponeina shettikset ovat suosittuja ja pidetäänpä niitä myös puhtaasti lemmikkeinä ja maskotteina.

Shetlanninponeja vietiin paljon myös Amerikan mantereelle ja siellä niistä kehitettiin kevyempi rotu, amerikanshetlanninponi, joka ei muistuta kantamuotoaan juuri lainkaan.